Aurinkoisia hetkiä ratsastuksen parissa

19.2.2015

Otsikko kuvaa hyvin eilisiä ratsastuksiamme kun aurinko hohti kirkkaana taivaalla ja ridasin samaan aikaan äidin kanssa. Äiti ratsasti Nupparia ja minä tietenkin omaa pikku kultaista Jokeri poniani. Erityisen tyytyväinen ratsastuksessamme olin Jokerin tasaiseen muotoon etenkin kun tsekkailin kuvia tämän kerran jälkeen...Niistä kuvista kuitenkin lisää alhaalla.

Aloitimme verkkaamalla hevosia pitkin ohjin käynnissä. Jonka jälkeen siirryimme raviin. Työskentelin Jokerilla pääpiirteittäin kaviouralla, sillä äiti teki Nupparin kanssa väistöjä ja takaosan käännöksiä. Koska kenttä tuntui hitusen liukkaalta emme laukanneet yhtäaikaa hepoillamme. teimme siis niin että seisoin Jokerin kanssa keskellä kenttää, kun äiti ja Nuppari laukkasivat.  Tämän jälkeen kun Nupparilla oli laukattu molempiin suuntiin keventelimme ravissa vielä hetken aikaa. Minä laukkasin Jokerilla vasta lopuksi kun äiti talutteli Nupparia keskiympyrällä.


                    Tässä vielä niitä kuvia ratsastuksistamme:

Viikon ratsastus ohjelma

16.2.2015

Laadin nyt tänne blogin puolelle minun ja Jokerin viime viikkoisen ratsastus ohjelman:

Maanantaina hölkkäilimme Jokerin kanssa rennosti kentällä löysin ohjin ihan vain mielen virkistykseksi.

Tiistaina teimme kunnon kouluratsastus harjoituksen ja Jokeri tuntui kyllä tosi kivalta. Edellisen päivän löysä ratsastus teki selvästi hyvää kun menin pitkin ohjin ja poni sai venyttää kaulaansa.

Keskiviikkona tuli välipäivä ratsastuksesta, sillä en vain yksinkertaisesti ehtinyt ratsastamaan koulukiireiltäni.

Torstaina ratsastin Jokerilla kesähaassa ja oli kyllä kivaa vaihtelua päästä vaihteeksi ridaamaan jossain muuallakin kuin kentällä.

Perjantaina tuli Keskiviikon tavoin välipäivä ratsastuksesta.

Lauantaina menimme taas kesähaassa.

Sunnuntaina jälleen tuli välipäivä ridaamisesta.

Jokeri-ponin daamit

                                  7.2.2015



Jokaisen menestyvän miehen takana on daami, siksi kerron teille poni-herrana kahdesta naisestani. Kuten tiedätte olen pienehkö(128cm) , mutta laumaani kuuluu kaksi isoa ja nuorta (4v) tammaa. Pihatto kaverini on suomenhevostamma "Nuppari", jonka kanssa olen asustellut yhdessä jo kolme-vuotta. Me emme pahemmin riitele. Väliin tulee puolin jos toisinkin näyteltyä hampaita, muttei mitään potkimista tai vielä vakavempaa. Kiistan aiheita aiheuttaa pääsääntöisesti ruoka, jolle olemme molemmat persoja. Pidän siitä, että kentällä tehdessäni ratsun työtä , Nuppari huutelee perääni.

Nuppari talvella 2013,

Haitukka kevättalvella 2015.

Toinen tammoista on kannaltani aika pelottava, "Haitukka". Hänellä on kiivas luonne, niin ratsastaessa kun vapaa-ajallakin. "Olen kuullut ihmisten väittävän hänen olevan urheiluhevosainesta".
Mikäli joudun haitukan kanssa samaan hakaan se saa minut laukkaamaan töpöjaloillani uskomattoman kovaa karkuun, sillä pahimassa tapauksessa tulen purruksi ja potkituksi. Senpä vuoksi. Ihailen Haitukkaa omasta haastani, turvallisen etäisyyden päästä. Me kolme yhdessä olemme kuitenkin pieni hevoslauma, ja kaikki tarvitsemme toisiamme. Tarkoitus olisi, että eläköityessäni (suomenna lihoaminen kiihtyy),molemmista nuorista tammoista  tulisi emäntäni Elinan tulevia ratsuja. Nuppariin kyllä luotan , mutta Haitukka tuntuu vaaralliselta.

Kesäkuva minusta"Jokerista" ja daamistani "Nupparista".

Kuulumisia

                         7.2.2015

Ratsastuksesta tuli viikon verran taukoa johtuen flunssa rutostani ja näin ollen tämä blogikin jäi siksi aikaa hiljaiselolle. Nyt on kuitenkin mukavaa todeta että pääsin taas ratsaille ja saankin blogata teille treeneistämme

Elikkäs niin se kauan odotettu lumihanki taas tuli. Päätimmekin jokerin kanssa hyödyntää sitä heti alkuveryttelyissä. Kävelimme siis hangessa rennoin ohjin. Pian kuitenkin poniherra alkoi omasta tahdostaan ravata ja ajattelin että mikäs siinä jos kerran virtaa löytyy. Hetken ravattuamme poni alkoi tuntua mukavan vetreältä ja pääsimmekin kentälle tosi toimiin.

Kentällä teimme paljon kaiken näköisiä kiemuroita ravissa ja laukassa. Ensin muoto oli hiukan hakosessa mutta kyllä sekin sieltä alkoi löytyä. Lopussa vielä halusin antaa ponin laukata pitkin ohjin höyryjä ulos. Sen verran herrasta virtaa löytyi. Menimmekin melkoista kyytiä. Sitten taputukset kaulalle ja heinäkasa nenän eteen.

Tässä vielä tämän päivän kuvasatoa.