Tänään oli Impi-päivä. Pidimme tytteliä irti kentällä ja laitoimme sille pari baby-estettä. Viime keväästä on otettu edistysaskeleita. Silloin Impi hätääntyi yksinolosta ja tuli ulos kentältä 'karmit' kaulassaan eli läpi puuaitojen niin halutessaan. Nyt se uskaltaa olla turvallisin mielin yksin kentällä ja on rauhallinen. Impi on tyyppinä ihana. Tämä asia on moneen otteeseen blogissa mainittu, mutta kun se on niin totta. Harjaaminen, hellittely, kavioiden putsaus on Impille mieluisaa puuhaa. Impi tulee mielellään ihmisten luokse ja aina korvat höröllä. Se on aina mukana puuhassa, jos vaikka hakoja siivotaan jne. Toivottavasti ikinä kukaan ei tuhoa sen luottamusta ihmiseen.
Ohessa kuvia Impin kenttähassuttelusta, kaikki puominylitykset eivät menneet hienolla tyylillä, kuten näkyy. Pääasia, että sujuivat lepposasti kuitenkin. Aikamoinen talviturkki Impiä jo koristaakin ja harja senkun kasvaa. Impi saa varmuudella isänsä kaltaisen Jaime- harjan, joka tuntuu vain vaalenevan. Se on sitten rakas pikkuheppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti