Tänään emäntäni oli keksinyt uusia asioita eskarilaisen päänmenoksi. Juoksutusvyötä piti kokeileman ja kuulemma ponisatula on sitten seuraavaksi vuorossa.
Lähden alkusyksystä ajo-opetukseen, joten juoksutusvyöhön sonnustautuminen ja ajo-ohjiin totuttautuminen on kuulemma tärkeää. Emäntäni olivat huolella varautuneet vyön pukemiseen ja kiristämiseen. Ilmeisesti he odottivat jotain reaktiota. Joutuivat raukat pettymään. Seisoin paikallani kuin vanha ratsastuskouluruuna, katsos opettelen vasta pullistelemaan ilmaa vatsallani vyön kiristyksen aikana.
Tallista suuntasimme kohti kenttää, matkalla nuo höntit ihmiset odottivat taas jotain epämääräistä pomppimisreaktiota taholtani, aivan turhaan. Lähinnä he huvittivat minua.
Irtipäästyäni kentällä säntäsin heti trimmaamaan, katsos se on kesäni pääduuni. Pikkuemäntäni ottaessa juoksutusraipan käsiinsä ymmärsin, hän kaipaa pientä rodeoesitystä, noh... Jaksoin vetäistä yhdet pikkupukit. Sen sijaan esteet alkoivat taas kiinnostaa, vedin kuulemma elämäni hienoimmat loikat.
Lopuksi päädyimme yhteistrimmaamaan Jokerin kera, mutta vanha-käpy keräsi tummaan kehoonsa sadoittain pieniä ja suurempiakin paarmoja ja äityi villiponiksi, joten trimmaustoiminta loppui lyhyeen.
Jokeri pääsi hetinmiten suojaan pimeään pihattoonsa ( liekö peräkammarin poikia) ja minä sain virkistävän suihkun pihalla, heinäkasan turpani eteen ja loputtoman määrän kehuja ja rapsutuksia. Hyvä aamu t: Impi- varsa 1-v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti